Post by Ylva on Feb 12, 2014 9:45:07 GMT 2
Kauan sitten, kun suurlohikäärmeet vielä hallitsivat Khevan rotuja syttyi sota noita mahtavia liskoja vastaan. Ihmiset janosivat vapautta ja suurhaltiat, sekä kääpiöt auttoivat heitä. Haltioiden avulla ensimmäiset lohikäärmeratsastajat tulivat olemaan ja kävivät kapinaan mukaan. Muutama suurlohikäärme, jopa tuli kapinallisten avuksi lymään sisaruksensa pois valtaistuimelta. Sota kääntyi lopulta voitoksi kapinallisille ja jäljelle jääneet suurlohikäärmeet haluttiin lopullisesti pois Khevasta, mutta noiden kapinallisten puolella olevat suurlohikäärmeet eivät halunneet veljiään ja siskojaan tapettavan, kerta sota oli ohi. Karkoituskaan ei käynyt sillä ihmiset ja muut humanoidit eivät luottaneet suurlohikäärmeisiin ja pelkäsivät kostoa. Näin ollen luotiin voimakkaiden maagien ja suurlohikäärmeiden voimin ainutlaatuinen vankila, jonne ns. pahat suurlohikäärmeet suljettiin uinumaan ikiunta. Vankilan ovi lukittiin ja vain harvat tiesivät sen sijainnin, sillä se oli salattu useimpien katseilta. Sinetti, jolla ovi lukittiin oli tuhoamaton, niin voimakas oli sen yhteys maagiseen vankilaan, mutta se oli tehty kolmeen yhtäsuureen osaan, jotka nyt irrotettiin toisistaan. Yhden saivat kääpiöt (jotka silloin asuivat ainoastaan maanalla) vartioidakseen sitä, toisen suurhaltiat ja kolmannen susi-ihmiset, jotka olivat silloin ihmisistä mahtavimpia ellei nuoria lohikäärmeratsastajia laskettu mukaan. Näin haluttiin varmistaa ettei noiden mahtavien liskojen vankilaa avattaisi. Ainoat jäljelle jääneet suurlohikäärmeet olivat niitä, jotka olivat auttaneet kapinallisia. Nämä vannoivat elävänsä sovussa muiden kansojen kanssa ja vetäytyivät vuoristoon, joka sai nimen Lohikäärmevuoret.
Ajan kuluessa nousi myös ihmisten mielissä epäilys lohikäärmeiden lupauksen pitämiseen. Ihmiset eivät pystyneet luottamaan noiden sanaan ja metsästivät noita mahtavia liskoja, kunnes viimeiset heistä vetäytyivät syvälle luoliin uinumaan tai ihmisten joukkoon valehahmoissa piiloutuen. Suurhaltioille kerrottiin kaupungista vuorilla, johon useita liskoja asettui ihmisen hahmossa elämään ja myöhemmin kaupunkiin saapui myös oikeita ihmisiä asumaan tietämättä naapureidensa oikeaa luonnetta. Aikaa kului ja kuten niin moni asia, jopa vanhimpien mielestä unohtuivat suurlohikäärmeet ja etenkin Vankila. Ainoastaan suurhaltioiden valtiasperhe ja muutamat muut pitivät muistoissaan terävänä nämä kohtalokkaat tapahtumat ja vartioivat sinetin palaa tunnollisesti. Näin ollen tähän päivään mennessä vain valtiatar Aleathe muistaa entisajan lupauksen.
Suurhaltioiden Näkijä on paljastanut sisarelleen Pimeyden Jumalan aikeet löytää sinetin palat ja vapauttaa suurlohikäärmeet. Vaikka Jumalat näkevät suurimmanosan tapahtuvasta, tarkkaillessaan kuolevaisten maailmaa omastaan häilyvän verhon takaa, sitoo jumaliakin säännötä, joita he eivät kykene rikkomaan. Morda ei siis pysty itse toimimaan kuolevaisten maailmassa ja siksi hänellä onkin lakeijoitaan, palvojiaan toteuttamaan tahtoaan. Kääpiöiden kauan unohtama sinetinpala on päätynyt pimeyden jumalan palvojien hyppysiin ja lohikäärmeratsastajien sytyttämä sota tähtää suurhaltioiden kaupunkiin heidän sinetin palan toivossa.
Harva edes suurhaltioista uskoo Näkijänsä sanomaan, sillä tuo elää enemmän mennessä ja tulevassa, kuin nykyhetkessä. Valtiatar Aleathella on kuitenkin erikoislaatuinen yhteys sisareensa ja tietää milloin tuo puhuu asiaa. Näkijän johdattamana on valtiatar jättänyt poikansa valmistelemaan puolustusta ja valtaan suurhaltioiden asioista, lähtien yön hämärässä kenenkään tietämättä jättäen jälkeensä vain kirjeen ohjeistuksineen. Aleathen määränpää on tietty kaupunki ihmisten mailla, josta hän uskoo löytävänsä henkilön, jolla on (tietämättään) sinetin viimeinen pala. Haltiavaltiatar toivoo löytävänsä sen ennen pimeyden voimia viedäkseen palan turvaan.
OFF-GAME
Tämmöistä seikkailunalkua tässä kehittänyt. Aleathen mukaan on tulossa ainakin Druaiglin auttamaan tässä etsinnässä. Matka on pitkä ja sen varrella saattaa törmätä otollisiin liittolaisiin, jotka lähtevät mukaan syystä tai toisesta. Harva tunnistaa Aleathea valtiattareksi ellei satu olemaan suurhaltia, mutta silloinkaan ei välttämättä ihan heti naisen erilaisen olemuksen ja vaatetuksen tähden.
Jos haluat hahmosi mukaan juoneen, ota yhteyttä yksityisviestillä tai tähän topikiin. Sitä mukaan kun pelaajia liittyy hahmoineen mukaan järjestetään pelitapahtumia matkan varrelta ja tietysti määränpäässä. Toivoisin ainakin paria pelaajaa tähän mukaan, mutta yksikin tietysti riittää. Hahmojen ei myöskään tarvitse roikkua mukana koko aikaa. Heidän motiivinsa voivat olla hyvät tai pahat, mitä ikinä keksitäänkin.
Ajan kuluessa nousi myös ihmisten mielissä epäilys lohikäärmeiden lupauksen pitämiseen. Ihmiset eivät pystyneet luottamaan noiden sanaan ja metsästivät noita mahtavia liskoja, kunnes viimeiset heistä vetäytyivät syvälle luoliin uinumaan tai ihmisten joukkoon valehahmoissa piiloutuen. Suurhaltioille kerrottiin kaupungista vuorilla, johon useita liskoja asettui ihmisen hahmossa elämään ja myöhemmin kaupunkiin saapui myös oikeita ihmisiä asumaan tietämättä naapureidensa oikeaa luonnetta. Aikaa kului ja kuten niin moni asia, jopa vanhimpien mielestä unohtuivat suurlohikäärmeet ja etenkin Vankila. Ainoastaan suurhaltioiden valtiasperhe ja muutamat muut pitivät muistoissaan terävänä nämä kohtalokkaat tapahtumat ja vartioivat sinetin palaa tunnollisesti. Näin ollen tähän päivään mennessä vain valtiatar Aleathe muistaa entisajan lupauksen.
Suurhaltioiden Näkijä on paljastanut sisarelleen Pimeyden Jumalan aikeet löytää sinetin palat ja vapauttaa suurlohikäärmeet. Vaikka Jumalat näkevät suurimmanosan tapahtuvasta, tarkkaillessaan kuolevaisten maailmaa omastaan häilyvän verhon takaa, sitoo jumaliakin säännötä, joita he eivät kykene rikkomaan. Morda ei siis pysty itse toimimaan kuolevaisten maailmassa ja siksi hänellä onkin lakeijoitaan, palvojiaan toteuttamaan tahtoaan. Kääpiöiden kauan unohtama sinetinpala on päätynyt pimeyden jumalan palvojien hyppysiin ja lohikäärmeratsastajien sytyttämä sota tähtää suurhaltioiden kaupunkiin heidän sinetin palan toivossa.
Harva edes suurhaltioista uskoo Näkijänsä sanomaan, sillä tuo elää enemmän mennessä ja tulevassa, kuin nykyhetkessä. Valtiatar Aleathella on kuitenkin erikoislaatuinen yhteys sisareensa ja tietää milloin tuo puhuu asiaa. Näkijän johdattamana on valtiatar jättänyt poikansa valmistelemaan puolustusta ja valtaan suurhaltioiden asioista, lähtien yön hämärässä kenenkään tietämättä jättäen jälkeensä vain kirjeen ohjeistuksineen. Aleathen määränpää on tietty kaupunki ihmisten mailla, josta hän uskoo löytävänsä henkilön, jolla on (tietämättään) sinetin viimeinen pala. Haltiavaltiatar toivoo löytävänsä sen ennen pimeyden voimia viedäkseen palan turvaan.
OFF-GAME
Tämmöistä seikkailunalkua tässä kehittänyt. Aleathen mukaan on tulossa ainakin Druaiglin auttamaan tässä etsinnässä. Matka on pitkä ja sen varrella saattaa törmätä otollisiin liittolaisiin, jotka lähtevät mukaan syystä tai toisesta. Harva tunnistaa Aleathea valtiattareksi ellei satu olemaan suurhaltia, mutta silloinkaan ei välttämättä ihan heti naisen erilaisen olemuksen ja vaatetuksen tähden.
Jos haluat hahmosi mukaan juoneen, ota yhteyttä yksityisviestillä tai tähän topikiin. Sitä mukaan kun pelaajia liittyy hahmoineen mukaan järjestetään pelitapahtumia matkan varrelta ja tietysti määränpäässä. Toivoisin ainakin paria pelaajaa tähän mukaan, mutta yksikin tietysti riittää. Hahmojen ei myöskään tarvitse roikkua mukana koko aikaa. Heidän motiivinsa voivat olla hyvät tai pahat, mitä ikinä keksitäänkin.