Post by Ylva on Apr 18, 2013 13:34:40 GMT 2
Paikka: Derwyn Kuningaskunta, 3. Lääni, Caletan satamakaupunki.
Tietoa: Kaupunki on kohtalaisesti menestyvä kalastaja- ja kauppiaspainotteinen satamakaupunki. Paikallinen erikoisuus on merestä nostettavat kylmemmän veden simpukat, joista saa maukkaita aterioita ja hienoja koruja. Kooltaan kaupunki on keskikokoinen. Satama on hyväkuntoinen ja merenrannalla sijaitsevat muutamat rikkaammat asumukset mukaanlukien kylää isännoivän kreivin korea asumus. Muultaosin rakennukset koostuvat enimmäkseen yksi- ja kaksikerroksisista puutaloista, muutama kivirakennuskin on eksynyt joukkoon. Kaupunkia ympäröivät kivimuurit, joiden porttia vahditaan yötä päivää. Sen ohella paikallinen kaupunginkaarti pitää järjestystä yllä vaihtelevin tuloksin. Merkittävin seikka Caletassa on sen ikä, se on seissyt paikoillaan jo monia satoja vuosia ja näin ollen omistaa myös suuren hautausmaan, jossa on paljon vanhoja sekä uudempia kryptejä tavallisten hautojen lisäksi.
Kuolema on vasta alkua
Päivän kääntyessä iltaa kohden palailevat työtätekevät koteihinsa niin satamasta kuin muualtakin kaupunkia. Yöeläjät alkavat taas nostamaan päätään ja tavernat täyttymään juhlivista tai rentoutuvista asiakkaista hyvän oluen äärellä. Itäisen hautuumaan haudankaivaja lopettelee hänkin päiväänsä työntäen natisevia puukärryjä edellään, jossa tuolla on tällä kertaa pelkästään puutarhavälineitä. Jonkun se on rikkaruohoistakin hankkiuduttavat eroon, jotta elävät voisivat käydä pällistelemässä sukulaistensa siistejä hautoja. Kylmät väreet kulkevat vanhan haudankaivajan selkää pitkin ja nostattavat tuon niskavillat pystyyn. Yhtäkkiä keväinen ilta tuntuu kylmemmältä kuin hetki sitten. Eipä hän olisi uskonut mielen tekevän tepposia enää tässä iässä. Jokin kuitenkin saa parhaat vuotensa nähneen miehen kääntämään katseensa selkänsätaakse ja joutuu ukko kääntymään kokonaan hieraisten samalla silmiään uskomatta näkemäänsä. Hiekkaista polkua pitkin kiemurtelee sinertävä usva, kuin käärme kohti saalistaan. Se tunkee esiin hautakivien välistä ja jatkaa määrätietoista kulkuaan vielä silloikin, kun tulee haudankaivajan kohdalle. Mies haroo utua käsillään, mutta se ei tunnu miltään, ei haise miltään, se vain on ja liikkuu. Laahustava, raapiva ja rahiseva ääni saa ukon kohottamaan katseensa ja jos hetki sitten oli epäuskoinen tämä oli jo aivan liikaa. Irvokkaan oloinen ruumis, jos sitä nyt enää ruumiiksi saattoi kutsua, raahusti juhlahaarniskassa eteenpäin tietä pitäen toisessa kädessään miekkaa, -ei raahaten miekkaa, mikä jätti hiekkaan oman uransa. Ikivanhan haarniskan alla ei enää ollut paljoa muuta kuin luita ja parkkiintunutta nahkaa roikkuen siellä täällä. Sen ontoissa silmäkuopissa paloi epäpyhä valo ja haudankaivaja olisi voinut vannoa sen katsovan suoraan häneen. Katsonut ja katsonut, eihän sillä perkeleellä ollut edes silmiä! Urheampi -ja nuorempi, olisi voinut käydä taistoon tuota irvokasta olentoa vastaan, mutta haudankaivaja ei ollut kumpaakaan. Älliä sentään oli päässä vielä sen verran, että tajusi juoksta pakosalle kyseisen olennon lisätessä vaihtia kuin saaden lisää energiaa mahdollisen uhrin nähtyään. Samankaltainen laahaava, koliseva, nitisevä ääniryöppy seurasi jossain kaukana tämän sotasankarin takana.
Tapahtumaa
Elikkä jos tekstinpätkästä jäi epäselväksi nostatetaan kuolleita juhlimaan! Ideana oli siis, että kyseisessä kaupungissa sattuisi olemaan joitakin hahmoja, jotka totavat pian joutuneensa keskelle zombihyökkäystä. (muistutuksena zombit eivät nouse itsestään haudoistaan ja tuskin edes liikkuvat omatoimisesti, joku on ne siis nostanut taioillaan ja on antanut niille toimintaohjeet; tapa kaikki!). Zombit eivät siis levitä 'tautiaan' puremalla kuin joidenkin tarujen mukaan, mutta kyläläiset saavat huomata että jäljelle jääneet ruhjotut ruumiit nousevat ylös jos epämääräinen usva sattuu osumaan niihin. Zombien tappaminen on yksinkertaista; hakkaa sen tarpeeksi pieniin paloihin ettei se voi tehdä mitään, etenkin pään tuhoaminen on hyvä keino (tiedä sitten miksi toimii niilläkin joilla ei ole enää aivoja).
Halukkaat ilmottautukaa tähän topikiin, useammankin hahmon saa ottaa! Osallistujien määrästä ja hahmoista riippuen katsotaan tuleeko heti ryhmäpeliä vai alotellaanko irtonaisilla kaksinpeleillä, jotka päätyvät jossain kohtaa samaan pisteeseen.
Oleellista tietoa
- Voi havaita, että leviävä utu/usva ei kata koko kaupunkia kerrallaan.
- Sinertävä usva nostattaa ruumiita eloon.
- Zombit tappavat kaiken elävän.
- Joku on nostattanut zombit ja käskyttää niitä.
- Zombit osaavat liikkua varsin vikkelään olettaen että molemmat jalat toimivat. Jalkojen puuttuessa meno on tietysti hitaampaa.
Mukana (varmasti)
¤ Dom (Druaiglin) - Ylva
¤ Furia - Ylva
¤ Roz - ShiR
¤ Izzolil - Kaltto
¤ Erinye - sae
¤ Elise - ruu
Tietoa: Kaupunki on kohtalaisesti menestyvä kalastaja- ja kauppiaspainotteinen satamakaupunki. Paikallinen erikoisuus on merestä nostettavat kylmemmän veden simpukat, joista saa maukkaita aterioita ja hienoja koruja. Kooltaan kaupunki on keskikokoinen. Satama on hyväkuntoinen ja merenrannalla sijaitsevat muutamat rikkaammat asumukset mukaanlukien kylää isännoivän kreivin korea asumus. Muultaosin rakennukset koostuvat enimmäkseen yksi- ja kaksikerroksisista puutaloista, muutama kivirakennuskin on eksynyt joukkoon. Kaupunkia ympäröivät kivimuurit, joiden porttia vahditaan yötä päivää. Sen ohella paikallinen kaupunginkaarti pitää järjestystä yllä vaihtelevin tuloksin. Merkittävin seikka Caletassa on sen ikä, se on seissyt paikoillaan jo monia satoja vuosia ja näin ollen omistaa myös suuren hautausmaan, jossa on paljon vanhoja sekä uudempia kryptejä tavallisten hautojen lisäksi.
Kuolema on vasta alkua
Päivän kääntyessä iltaa kohden palailevat työtätekevät koteihinsa niin satamasta kuin muualtakin kaupunkia. Yöeläjät alkavat taas nostamaan päätään ja tavernat täyttymään juhlivista tai rentoutuvista asiakkaista hyvän oluen äärellä. Itäisen hautuumaan haudankaivaja lopettelee hänkin päiväänsä työntäen natisevia puukärryjä edellään, jossa tuolla on tällä kertaa pelkästään puutarhavälineitä. Jonkun se on rikkaruohoistakin hankkiuduttavat eroon, jotta elävät voisivat käydä pällistelemässä sukulaistensa siistejä hautoja. Kylmät väreet kulkevat vanhan haudankaivajan selkää pitkin ja nostattavat tuon niskavillat pystyyn. Yhtäkkiä keväinen ilta tuntuu kylmemmältä kuin hetki sitten. Eipä hän olisi uskonut mielen tekevän tepposia enää tässä iässä. Jokin kuitenkin saa parhaat vuotensa nähneen miehen kääntämään katseensa selkänsätaakse ja joutuu ukko kääntymään kokonaan hieraisten samalla silmiään uskomatta näkemäänsä. Hiekkaista polkua pitkin kiemurtelee sinertävä usva, kuin käärme kohti saalistaan. Se tunkee esiin hautakivien välistä ja jatkaa määrätietoista kulkuaan vielä silloikin, kun tulee haudankaivajan kohdalle. Mies haroo utua käsillään, mutta se ei tunnu miltään, ei haise miltään, se vain on ja liikkuu. Laahustava, raapiva ja rahiseva ääni saa ukon kohottamaan katseensa ja jos hetki sitten oli epäuskoinen tämä oli jo aivan liikaa. Irvokkaan oloinen ruumis, jos sitä nyt enää ruumiiksi saattoi kutsua, raahusti juhlahaarniskassa eteenpäin tietä pitäen toisessa kädessään miekkaa, -ei raahaten miekkaa, mikä jätti hiekkaan oman uransa. Ikivanhan haarniskan alla ei enää ollut paljoa muuta kuin luita ja parkkiintunutta nahkaa roikkuen siellä täällä. Sen ontoissa silmäkuopissa paloi epäpyhä valo ja haudankaivaja olisi voinut vannoa sen katsovan suoraan häneen. Katsonut ja katsonut, eihän sillä perkeleellä ollut edes silmiä! Urheampi -ja nuorempi, olisi voinut käydä taistoon tuota irvokasta olentoa vastaan, mutta haudankaivaja ei ollut kumpaakaan. Älliä sentään oli päässä vielä sen verran, että tajusi juoksta pakosalle kyseisen olennon lisätessä vaihtia kuin saaden lisää energiaa mahdollisen uhrin nähtyään. Samankaltainen laahaava, koliseva, nitisevä ääniryöppy seurasi jossain kaukana tämän sotasankarin takana.
Tapahtumaa
Elikkä jos tekstinpätkästä jäi epäselväksi nostatetaan kuolleita juhlimaan! Ideana oli siis, että kyseisessä kaupungissa sattuisi olemaan joitakin hahmoja, jotka totavat pian joutuneensa keskelle zombihyökkäystä. (muistutuksena zombit eivät nouse itsestään haudoistaan ja tuskin edes liikkuvat omatoimisesti, joku on ne siis nostanut taioillaan ja on antanut niille toimintaohjeet; tapa kaikki!). Zombit eivät siis levitä 'tautiaan' puremalla kuin joidenkin tarujen mukaan, mutta kyläläiset saavat huomata että jäljelle jääneet ruhjotut ruumiit nousevat ylös jos epämääräinen usva sattuu osumaan niihin. Zombien tappaminen on yksinkertaista; hakkaa sen tarpeeksi pieniin paloihin ettei se voi tehdä mitään, etenkin pään tuhoaminen on hyvä keino (tiedä sitten miksi toimii niilläkin joilla ei ole enää aivoja).
Halukkaat ilmottautukaa tähän topikiin, useammankin hahmon saa ottaa! Osallistujien määrästä ja hahmoista riippuen katsotaan tuleeko heti ryhmäpeliä vai alotellaanko irtonaisilla kaksinpeleillä, jotka päätyvät jossain kohtaa samaan pisteeseen.
Oleellista tietoa
- Voi havaita, että leviävä utu/usva ei kata koko kaupunkia kerrallaan.
- Sinertävä usva nostattaa ruumiita eloon.
- Zombit tappavat kaiken elävän.
- Joku on nostattanut zombit ja käskyttää niitä.
- Zombit osaavat liikkua varsin vikkelään olettaen että molemmat jalat toimivat. Jalkojen puuttuessa meno on tietysti hitaampaa.
Mukana (varmasti)
¤ Dom (Druaiglin) - Ylva
¤ Furia - Ylva
¤ Roz - ShiR
¤ Izzolil - Kaltto
¤ Erinye - sae
¤ Elise - ruu